Taival.la - verkkolehti maailmasta ja matkailusta kiinnostuneille

Kirjeitä Sachsenhausenin keskitysleiriltä

Vielä seitsemänkymmentä vuotta sitten trendikaupunki Berliinilläkin oli oma toimiva keskitysleirinsä. Nyt alue on kaikille avoin museo. Mitä Sachenhausenista lähetetyt kirjeet kertovat leirin oloista?

S-Bahnin ykköslinjan päättärillä, noin 15 kilometriä Berliinistä pohjoiseen, sijaitsee Oranienburgin kaupunki. Muutaman kilometrin päässä kaupungissa on Sachsenhausen, yksi kansallissosialistisen Saksan entisistä keskitysleireistä.

Nykyisin Sachsenhausen on Puolan Auschwitz-Birkenaun tapaan museo, jossa voi tutustua viime vuosisadan diktatuurien hirmutekoihin.

Natsit perustivat Sachsenhausenin kesäkuussa 1936, siis vuosia ennen sotaa. Vaikka kyseessä ei ollut tuhoamisleiri, vajaassa kymmenessä vuodessa leirillä ehti kuolla yli 100 000 ihmistä (vertaa tuhoamisleiri Auschwitz-Birkenaun yli 1,1 miljoonaan uhriin).

Kuolleisiin lukeutuu 17 000 neuvostoliittolaista sotavankia. Onkin ironista, että kun natsi-Saksa kukistettiin 1945, jatkoi Neuvostoliitto Sachsenhausenin käyttöä omiin vastaaviin tarpeisiinsa. Neuvostoliiton salainen poliisi NKVD piti Sachsenhausenissa internointileiriä maaliskuuhun 1950 saakka. NKVD vangitsi mielivaltaisesti ihmisiä, joista monet kuolivat nälkään ja tauteihin.

Väärää rahaa, loputonta kävelyä ja kokaiinia

Kansallissosialistit hyödynsivät vankejaan sumeilematta työntekoon ja testaukseen. Sachsenhausenissa eräs rangaistus oli joutua kävelijäksi. Yksikköön kuuluvien vankien tehtävänä oli kävelemällä ja juoksemalla testata natsisotilaille tarkoitettuja kenkiä.

Matkaa painavassa varustuksessa kertyi kymmeniä kilometrejä päivässä. Testaus – kävely – jatkui päivästä toiseen säästä riippumatta. Aliravitut kävelijät saivat yleensä liian pienet kengät, jotka hankasivat jalkoihin haavoja. Kun joku ei pysynyt tahdissa, vartijat hakkasivat hänet.

Juuri kukaan ei kestänyt tätä kidutusta muutamaa viikkoa kauempaa.

Natsit testasivat kävelijöillä myös piristeitä. 26 vankia osallistettiin mukaan kokeeseen, jossa osalle annettiin kokaiinia ja osalle höökipulverinakin tunnettua, metamfetamiinia sisältävää Pervitin-lääkettä. Vangeille annettiin neljää erilaista annosta, minkä jälkeen heidät pistettiin juoksemaan. Lääkäri arvioi aineiden vaikutusta ja vankien kykyä sietää kamaa.

Ihmiskokeiden lisäksi osa Sachsenhausenin vangeista otettiin mukaan aseettomaan hyökkäykseen Isoa Britanniaa vastaan. Operaatio Bernhardissa, suuressa rahanväärennösoperaatiossa, pätevät vangit valjastettiin väärentämään laadukkaita Britannian puntia. Punnat olisi tiputeltu lentokoneista saarivaltioon. Onnistuessaan Bernhard olisi voinut romahduttaa maan talouden, mutta se ikinä toteutunut. Adolf Burger, yksi operaatioon määrätyistä vangeista, on kirjoittanut kokemuksistaan kirjan, jonka pohjalta on tehty Oscar-palkittu elokuva.

Kirjeitä keskitysleiriltä

Poliittiset vangit olivat ensimmäisiä, joita kolmannessa valtakunnassa alettiin keskittää leireille. Heitä ei ollut aikomuksena tuhota ja heillä oli Sachsenhausenissakin vähän paremmat oltavat. Merkittäviä etuoikeuksia muihin vankeihin nähden olivat kirjeenvaihto ulkomaailmaan ja ruoka- sekä vaatepakettien vastaanottaminen.

Kirjeiden lähettäminen oli toki hyvin kaukana vapaasta ajatustenvaihdosta läheisten kanssa, sillä kirjeet alistettiin tarkan sensuurin alle. Leirioloista ei saanut kirjoittaa, ja kiellettyä oli myös käyttää lyhenteitä ja epäselviä ilmaisuja.

Vuonna 1939 Saksa liitti Tšekkoslovakian tsekkiläiset alueet valtakuntaansa. Marraskuussa kaikki 20 vuotta täyttäneet miespuoliset tsekkiopiskelijat lähetettiin Sachsenhauseniin.

Jyväskylän yliopistossa kirjoittamisen tutkimuksen koulutusohjelmassa väitöskirjaa tekevä Johanna Kulmala on tutkinut tšekkiläisperheen kirjeenvaihtoa. Perheen poika Miroslav Lorenc joutui keskitysleirille, koska oli opiskelija ja väärää kansallisuutta.

– Kirjeenvaihto kotiin on hieman kaksiteräinen miekka, se oli sekä oikeus että velvollisuus, Kulmala sanoo.

– Arvelisin sen olevan yksi tapa kerätä tiedustelutietoa ja seurata mielialoja miehitetyllä alueella. Mahdollisesti siinä on myös mukana tavoite pitää ihmiset rauhallisina: olihan Tšekin teollisuus erittäin tärkeä Kolmannelle valtakunnalle ja pakko pitää pyörimässä.

Kirjeet olivat monesti positiivisia.

“Olen terve kuten aina.”

“Epämukavuuksista huolimatta, täälläkin elämässä on hyvätkin puolensa ja tämä näyttää kuin miltä tahansa paikalta, jossa nuoret ovat yhdessä.”

Totuus rivien välissä

Kulmalan mukaan kirjeisiin täytyy suhtautua kriittisesti. Ne eivät välttämättä kerro totuutta leirielämästä.

– Pelkällä lukemisella ei voi sanoa mitään, vaan tietoa täytyy kerätä monista lähteistä.

Käytettiinkö kirjeissä sitten salaviestejä? Kulmalan mukaan osa Miroslavin kirjeistä vaikuttaa sellaisilta, että niiden merkitys alkuperäiselle lukijalle on saattanut olla toinen kuin kirjallinen merkitys.

– Tämä on niitä asioita, joihin ei täyttä varmuutta voi enää saada, valitettavasti.

Yhden salaviestin Kulmala on nähnyt. Salaviestin lähetti eräs Miroslav Lorencin kohtalotoveri Sachsenhausenista. Kirje oli säilynyt ja lähettäjä oli näyttänyt sen Kulmalalle.

“Grüsst R. S. Otěmžu.”

Eli takaperin Už mě to sere, joka tarkoittaa tšekiksi

“Minua vituttaa tämä.”

'Epämukavuuksista huolimatta täälläkin elämässä on hyvätkin puolensa.'

  • Auki ympäri vuoden
  • Museon sisätilat kiinni maanantaisin
  • Ei koiria
  • Ilmainen sisäänpääsy, mutta mahdollisuus maksullisiin opastuksiin
  • Mestoille pääsee junilla S1, RE 5 ja RB 12. Matka-aika 25 - 45 minuuttia + kävely juna-asemalta opastettua reittiä 20 minuuttia
  • Sachsenhausenissa paljon nähtävää ja luettavaa, joten matkoineen kannattaa varata aikaa vähintään 4-5 tuntia.

Arvostele artikkeli:

7 2 0 0 0

Kommentit (0)

< >

Kommentit

Kommentoidaksesi sinun on ! Jos sinulla ei ole tunnusta, luo sellainen välittömästi.