Taival.la - verkkolehti maailmasta ja matkailusta kiinnostuneille

Vanhoillisessa Teksasissa kukoistaa psykedeelinen rock

Toissa viikonloppuna Austinin kaupungissa Teksasissa järjestettiin Levitation-festivaali, joka on maailman arvostetuin psykedeelisen rockin tapahtuma. Teksasin hippiliike kukoistaa jälleen, ja sen historia vetää vertoja Kalifornian kukkaiskansalle. CIA:llakin on roolinsa tarinassa.

 

Toissa viikonloppuna Teksasin Austinissa järjestettiin Levitation 2015 -festivaali, jonka kattaus oli täynnä maailman kirkkaimpia psykedeelisen rockin nimiä. Psykedeelisellä musiikilla tarkoitetaan tajuntaa laajentavaa tai aihetta käsittelevää musiikkia, ja se on liittynyt vahvasti hippiliikkeeseen olemassaolonsa ajan.

Levitation 2015 on seitsemäs festivaali, joka aiemmin kulki nimellä Austin Psych Fest. Austinin Creek Ranch -tila täyttyy psykedelian, krautrockin ja vaihtoehtoisen musiikin kuumista nimistä. Festareilla esiintyivät muun muassa genren ”ensimmäinen bändi” The 13th Floor Elevators sekä tämän päivän huippunimiä, kuten The Black Angels, Moon Duo, Flaming Lips, Föllakzoid, Fat White Family, Mac DeMarco ja Tame Impala.

Hetkonen – Teksas? Hipit? Huumeet? Eikös Teksas ole USA:n kuolemantuomiotilastoa johtava punaniskainen junttila?
Sitä, ja paljon muuta.

Teksasin – ja koko maailman – psykedeliaa ymmärtääkseen täytyy matkata hippiliikkeen syntysijoille, Yhdysvaltain Suurten tasankojen eteläosaan.

LSD, CIA:n lahja kansalle

Oli vuosi 1964 Teksasin pääkaupungissa Austinissa. Nuori filosofian opiskelija Tommy Hall marssi Austinin yliopistoon osallistuakseen vapaaehtoisena lääketieteelliseen kokeeseen, jota oli mainostettu yliopiston seinällä.
Astuessaan vuonna 1883 perustetun yliopiston hienojen kaariholvien ali kivisen rakennuksen viileyteen ei Hall voinut arvata, että hänen elämänsä mullistuisi seuraavien tuntien aikana.

Hall saapui testiin, jossa häntä pyydettiin nauttimaan annos lysergihapon dietyyliamidi -nimistä puolisynteettistä ainetta. Valmiste oli Teksasin osavaltiossa laillista, joskin harvinaista.
Aine lyhennetään muotoon LSD. ”Happo” on vahva psykedeelinen huume, joka voi aiheuttaa aistimuutoksia, vahvoja hengellisyyden ja ykseyden tunteita sekä ekstaattisia muutoksia ympäröivän todellisuuden kokemiseen. Vaikutus kestää jopa 12 tuntia.

Teksas oli 1960-luvulla vielä vanhoillisempi kuin mitä se on nykyään, mutta Austin oli vapaamielistä aluetta. Aavikolla kasvoi päihdyttävää meskaliinikaktusta, peyotea, ja kaupunki oli meksikolaisen marijuanakaupan solmukohta.
Hall oli esoteriasta kiinnostunut taiteilijasielu, joten huumetrippi oli hänelle tuskin ensimmäinen. LSD:tä hän ei kuitenkaan ollut kokeillut, ja ensikokeilun hän joutui käymään tarkkailupeilein varustetussa testihuoneissa.

Ainetta oli tutkittu jo pari vuosikymmentä tieteellisissä piireissä. Nyt sen käyttötavoista olivat kiinnostuneet muutkin.

Tommy Hall otti tietämättään osaa Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:n huippusalaiseen MK-ULTRA-ohjelmaan. Sen tarkoituksena oli takoa aseita psykologiseen sodankäyntiin: löytää aivopesun ja hypnoosin mahdollistavia kemiallisia yhdisteitä, joita tiedustelupalvelu voisi käyttää kuulusteluissa.

Viranomaisten valvoma trippi uuden huumeen kanssa oli hirveä kokemus, jonka haavoja Tommy Hall kantoi kauan. Mutta itse aineesta nuori mies piti valtavasti.
Hall päätti jatkaa uusia ajattelu- ja tunnetapoja avanneen LSD:n käyttöä, vastedes tosin turvallisissa kotioloissa.

Trippi purettiin nuoteiksi

LSD oli puhuttanut Yhdysvalloissa jo 1950-luvulla, jolloin perheenäiti nautti LSD:tä suorassa lähetyksessä ja ihmetteli maailman kaunista ykseyttä haastattelijalle. LSD:n ensikäyttäjiä Yhdysvalloissa olivat tiedemiehet, ja he jakaantuivat kahtia: moni piti hapon vaikutusta liian vahvana taatakseen sen turvallisuuden. Toiset, kuten psykologi ja kuuluisa LSD-puhemies Timothy Leary, esitelmöi LSD:n hyödyistä ja ”elämää mullistavista” vaikutuksista, ja – kenties vähän holtittomasti – kannusti kaikkia kokeilemaan ainetta.

Nyt, 1960-luvulla, happo kasvatti suosiotaan ja nousi otsikoihin. Valtameren toisella puolella The Beatles alkoi hämmentää Englantia LSD-kokeiluillaan.

Samaan aikaan Austinissa LSD:stä, meskaliinisienistä ja pilvestä innostuneet nuoret, kuten Tommy Hall, tarttuivat soittimiin. Kotioloissa suoritetut LSD-tripit muuntautuivat jameiksi ja jamit biiseiksi. Oli vuosi 1966, kun Hall, Roky Erickson ja Stacy Sutherland perustivat bändin, joka mullisti rock-maailmaa. 13th Floor Elevators oli paitsi yhtye, jonka rosoinen ja juurekas soundi oli äärimmäisen kekseliästä, myös ensimmäinen, joka käytti termiä ”psykedeelinen rock”. Lyriikat käsittelevät korkeampaa tajuntaa, matkaa itseensä, rajojen ja ymmärryksen tuolle puolen.

Vapauttaan etsivä, psykedeeleillä tajuntaansa laajentava nuoriso alkoi kerääntyä yhteen. Keikkapaikkoja perustettiin, harrastelehtiä julkaistiin. Syntyi bändejä, kuten The Conqueroo, Shiva’s Headband ja Golden Dawn. Mutta 13th Floor Elevators oli kiistaton ykkönen. Roky (joka muuten esiintyi Ruisrockissa 2007) keksi melodiat ja eräänlaista ”elektronista ruukkua” soittava Tommy Hall sanoitti ne.

Jos valtio oli toiminut huumeprojekteissa hämärästi, ei Teksasin osavaltion lainsäädäntö jättänyt epäilyksen sijaa. Marijuanasätkän hallussapidosta saattoi seurata kymmenien vuosien tuomio. Poliisi katsoi jonkin aikaa nuorison touhua läpi sormien, mutta lopulta alkoivat jopa kymmenten nuorten pidätykset ja hippiyhteisöjen purut.

Edellä mainittujen bändien jäsenet pidätettiin. Huonosti kävi myös Elevatorsille: skitsofreniaan sairastunut Roky Erickson passitettiin mielisairaalaan, Tommy hall ja Stacy Sutherland pidätettiin. Niin ikään ahtaalle joutuivat musiikkipiireissä viihtyneet nuoret filosofit ja intellektuellit.

Kolhut olivat liian kovia. Musiikkipiireissä oltiin rauhattomia, eikä ilman Elevatorsia Austinin tunnelma enää palannut entiselleen. Teksasin lyhyt kukoistuksen aikakausi oli ohi.
Oli löydettävä uudet ympyrät.

Pako Länsirannikolle

Toinen psykedeelisen musiikin kehto Kalifornia selvisi vähemmillä iskuilla. Bändit, kuten Jefferson Airplane ja Grateful Dead, alkoivat nousta suosioon. Kaliforniaan Austinin hipit, hengaajat, vapaat rakastajat, friikit ja muusikot hiljalleen virtasivatkin.

Teksasin ja Kalifornian, kahden psykedeelisen kulttuurin voimapesän, yhteys oli ollut vahva jo 1960-luvun alkupuolelta asti. Monet Austinin musiikkivaikuttajat pakkasivat nyt laukkunsa ja läksivät vahvistamaan Kalifornian rivejä. Yksi heistä oli Chet Helms, joka oli pitänyt huolen LSD:n liikkuvuudesta kahden osavaltion välillä. Helms löysi lukuisten aloittelevien kalifornialaismuusikoiden joukosta muun muassa teksasilaissyntyisen Janis Joplinin ja perusti legendaarisen Avalon Ballroom -keikkapaikan. ”Siscon” hippiliikkeen taustalla vaikutti toki moni muukin persoona, kuten edellä mainittu LSD-tohtori Timothy Leary sekä CIA:n huumekokeiluihin osallistunut kirjailija Ken Kesey.

Teksasilaiset ja kalifornialaiset tulivat luonnollisesti hyvin toimeen, kuten ajan sisarelliseen luonteeseen kuului. Edellä aikaansa ollut 13th Floor Elevators oli itse asiassa soittanut Kaliforniassa psykedeelistä rockiaan jo vuonna 1966, mutta skene ei ollut heille valmis.

13th Floor Elevators hajosi lopulta. Austinin ja Houstonin voima kuihtui ja siirtyi Kaliforniaan, missä erityisesti San Franciscosta tuli historiankirjojen hippiliikkeen ja psykedeelisen rockin keskus. Voi kuitenkin sanoa perustellusti, että ”Texas got there first” – ”Teksas ehti ensimmäisenä”.

Kaliforniankaan voittokulku ei lopulta ollut kovin pitkä. Hippiliike teki jo kuolemaa.

Hippiliike ottaa yliannostuksen

1960-luvun loppua kohden oli hippiliike ajautunut vaikeuksiin. Poliisit ja vanhempainjärjestöt eivät onnistunut kaatamaan nuorisoliikkeitä, vaan uhka tuli sisältä. Hippiliike paisui ja valtavirtaistui. Huonoja huumeita virtasi kadulle. Liikkeen alullepanijoiden tila kävi ahtaaksi, ja homma rupesi kyllästyttämään.

Siispä siinä vaiheessa, kun Woodstock vuosi yli äyräidensä, tai The Rolling Stones -bändin keikkaa vartioineet Helvetin enkelit puukottivat huonosta LSD-tripistä kärsineen mustan opiskelijan Meredith Hunterin Altamont-festareilla 1969, hippiliike eli jo lopun aikaansa.

Kuuluisa ”Rakkauden kesä 1969” onkin toisten mielestä vain tuotteistetun hippiromantiikan markkinalause.

”Rakkauden kesää ei ollut olemassakaan”, sanoo Moon Duon laulaja Ripley Johnson eräässä haastattelussa. ”Vuonna 1967 hippejä oli vähän, mutta harvalukuinen joukko teki hienoja asioita”, hän sanoo viitaten musiikkiin ja hippien ”sosiaalisiin kokeiluihin”.

Teksasilaisen psykedeelisen musiikin historiasta kirjan hiljattain julkaissut Ben Graham on samaa mieltä.

”Lähtölaskenta alkoi viimeistään vuonna 1968, kun hippiliike alkoi kiinnostaa ’suurta yleisöä’. Markkinavoimat pyrkivät tekemään kulttuurista purukumia. Feikkibändejä alkoi ilmaantua, kun alunperin musiikki oli ammentanut vanhoista blues- ja roots-vaikutteista”, Graham luettelee.

Kaliforniassa ja muualla vaikuttanut flower power jäi lyhytikäiseksi, mutta ihmisille yhä toivoa tuovaksi kansanliikkeeksi. Kalifornia on edelleen elinvoimainen vaihtoehto- ja alakulttuureiden kehto. Aurinkoisesta osavaltiosta tulee monia psykedeelisen musiikin huippuja.

Sitä paitsi Teksasin tarina ei ollut lopussa.

Austin palaa huipulle

Austinin psykedeelinen rock oli alamaissa vuosikymmenet. 13th Floor Elevatorskin oli hajonnut ja hajaantunut.
2000-luvun alussa austinilaisen The Black Angels -bändin perustaja Christian Bland kavereineen elvytti skenen mestarillisella uuden psykedelian soundilla. Mies yhtyeineen perusti Reverberation Appreciation Society -levymerkin, joka tuottaa myös Levitation-festaria. Merkki julkaisee esimerkiksi Holy Wave- ja Night Beats -yhtyeitä.

Bland sanoo White Stripesin ja The Warlocksin kaltaisten bändien tuoneen rock’n’rollin takaisin radioon 2000-luvun taitteessa. Austinin kasvatti Bland päätti kokeilla samaa, mutta hänelle läheisen 60-luvun hengessä.
Johtuu se uuden sukupolven hippinostalgiasta, huumemyönteisyyden kasvusta tai kitararockin paluusta, psykedeelinen musiikki kukoistaa Amerikassa ja Englannissa. Siitäkin huolimatta, ettei LSD:tä ole liikkeellä entiseen tapaan.

”Kun aloitimme, psyke- ja garagebändejä oli todella vähän”, Bland kertoi San Antonio Current -lehdelle. ”Nyt 60-luvun tyyliin soittavia bändejä on paljon.”

Reverberation Appreciation Society haluaa Blandin mukaan vaalia hyvälaatuisen psykedeelisen musiikin perinteitä.
Siinä Bland näyttää onnistuneen. Levitation-festivaali on levinnyt kolmeen osavaltioon ja Ranskaan, ja oli Austinissa viime viikonloppuna jälleen suurmenestys.

Vaikeiden vuosien jälkeen myös Roky Erickson ja Tommy Hall palasivat musiikin pariin. Kolmas alkuperäinen ”Elevator”, Stacy Sutherland, ajautui sivuraiteille ja joutui vaimonsa ampumaksi 1970-luvulla.
Sekä Eriksonilla että Tommy Hallilla, joka nuorukaisena marssi Austinin yliopistoon seinällä mainostettua lääketieteellistä koetta varten, on yhä seuraajansa. Ja jos hippilikkeen loppuvaiheessa psykedeelisen musiikin tekijät unohtivat juurensa, se ei tunnu enää olevan ongelma. Viikonloppuisen Levitation 2015:n vaikuttavalla bändikattauksella oli yksi, kiistaton pääesiintyjä.
13th Floor Elevators.

Most people got caught up with illusions, failing to see truth provided by the psychedelic experiences. You must look past the pyramid, into its shadow, to find the truth.
– Tommy Hall

– – – –

Juttua varten on haastateltu Ben Grahamia, jonka kirjan A Gathering Of Promises – The Battle For Texas’s Psychedelic Music, From The 13th Floor Elevators To The Black Angels And Beyond voi ostaa täältä.
Jutussa mainittu oregonlainen Moon Duo esiintyy kesällä Helsingin Hori Smoku -festivaaleilla.

Jos psykedeelinen musiikki kiinnostaa, kannattaa seurata toimittajan luomaa ja alati päivittyvää Spotify-listaa Merihaka psykedelia.

Taival Facebookissa ja Twitterissä.

Ei "Rakkauden kesää 1969" ollut olemassakaan. Silloin hippiliike korisi jo kuolemaansa suu vaahdoten.

Psykedeelisen musiikin luomisvimmalla oli kääntöpuolensa

Tommy Hall ei ollut ainoa, joka otti tietämättään osaa CIA:n pahamaineiseen MK-ULTRA-ihmiskokeeseen. Esimerkiksi Kalifornialaista journalismin maisteria Ken Keseytä karmivat testiolot innoittivat kirjoittamaan Yksi lensi yli käenpesän -menestysromaanin.

CIA testautti LSD:tä esimerkiksi sotilailla, prostitioiduilla, valtion työntekijöillä ja vapaaehtoisilla, usein ilman heidän ymmärrystään tai suostumustaan. Monet testit sisälsivät tivaamista ja painostusta oikean kuulustelutilanteen tavoin.

LSD:n ja boheemien muusikkojen kohtaaminen ei siis kovin ollut romanttinen. Musiikilla purettiin vaikeaa LSD-tripin jälkikokemusta, jonka tarkkailumaiset testiolot olivat aiheuttaneet. Monille kokemus oli liikaa, ja valtion terveysviranomaiset raportoivat testien jälkeen useasta itsemurhasta tai mielenterveysongelmasta, jotka voitiin yhdistää huumekokeiluun.

CIA:n kokeiden todellista hintaa ei todennäköisesti saada ikinä selville. Viralliset asiakirjat CIA:n ja valtion tiedeohjelmista tuhottiin 1970-luvulla. Austinin yliopiston ja MK-ULTRA-ohjelman yhteyttä ei ole myöskään voitu todistaa, mutta kirjailija Ben Grahamin mukaan testien olemassaolo on "ilmeistä".

Ai niin, ja mihin lopputulokseen CIA:n totuusseerumihanke päättyi?

"LSD on aivan liian arvaamaton mihinkään kuulustelukäyttöön", tiedemiehet totesivat testiohjelman jälkeen. Kului vuosikymmeniä, ennen kuin valtio edes myönsi MK-ULTRA:n olemassaolon ja pyysi anteeksi testattujen perheiltä.

Varsin lämmintä, CIA.

Arvostele artikkeli:

10 0 0 0 0

Kommentit (0)

< >

Kommentit

Kommentoidaksesi sinun on ! Jos sinulla ei ole tunnusta, luo sellainen välittömästi.