Taival.la - verkkolehti maailmasta ja matkailusta kiinnostuneille

Jalkapallon MM-kisat ovat aikansa heijastus

Miksi MM-pelejä pelataan keskellä vaarallista kuumuutta? Millä ehdoilla rahaa tehdään? Pitäisikö FIFA:n hallinnon olla avoimempaa? Jalkapallo kertoo paljon aikansa politiikasta, taloudesta ja kulttuurista. Haastattelussa esikoiskirjailija Jari Ekberg.

Turkulainen äidinkielenopettaja Jari Ekberg kirjoitti kirjan Kuin taivasta koskettaisi jalkapallon MM-kisojen historiasta. Kirjassaan hän käy läpi MM-turnaukset vuodesta 1930 tähän päivään. Kukin MM-turnaus on osa urheiluhistoriallista jatkumoa, joka kiteyttää yhteiskunnan ja jalkapallon vallitsevat trendit.

Ekberg istuutui kanssani keskustelemaan jalkapallon maailmasta.

Taival: Vuoden 1934 kisat Italiassa olivat Mussolinin voimannäyte; jokaiset kisat ovat olleet enemmän tai vähemmän jonkun maan pullistelua. Mitä Brasilia haluaa näyttää tänä vuonna?
Jari Ekberg: Brasiliasta on vuosikaudet puhuttu nousevana suurvaltana. Kisat ovat siihen liittyvä näyte: miten moderni maa on, miten sillä menee. Edellisissä Brasilian kotikisoissa 1950 oltiin aika paljon alempana elintason suhteen, mutta periaatteet ovat samat. Brasilia tietysti toivoo, että massaprotesteja ei tule, sillä ne ovat kiusallisia julkisivun kannalta.

Menneinä vuosikymmeninä suhmurointia pelikentällä oli todella paljon: pilkkuja jätettiin viheltämättä, maaleja hylättiin, kotijoukkueita suosittiin. Miten ”herrasmieslaji” on 80 vuodessa muuttunut?
Yksiselitteistä vastausta ei ole. On sanottu, että aiemmin pelattiin herrasmiesmäisemmin, mutta enpä tiedä. Tähtipelaajien on nykyään parempi pelata, sillä heitä suojellaan paremmin: vaikka Maradonaa sai potkia aivan surutta. Enää se linja ei menisi läpi.

Entä politikointi kabineteissa ja organisaatioissa? Brasilia näytti hankkivan kisaisännyyden rehdisti.
Siinä, miten kisoja on jaettu ja miten lajia on hoidettu, on aina ollut politikointia. Vaikuttaa, että siitä on tullut aika likaista peliä: esimerkiksi Qatarin vuoden 2022 isännyyden korruptioepäilyt haisevat kauas. Kyse on niin isoista rahoista ja asioista, että lieveilmiöt kai tulevat väkisinkin mukaan.
Se ei tarkoita, että ne pitäisi hyväksyä: paljon on puhuttu siitä, että Fifan pitäisi siivota oma pesänsä ja laittaa asiat läpinäkyväksi.

Mikä on jalkapallon kansainvälisen kattojärjestö Fifan puheenjohtajan Sepp Blatterin rooli?
Kaikki henkilöityy Blatteriin, mutta ei hän tietenkään yksin asioita päätä. Käsitykseni on, että vaikka Blatteria ei voi suoraan korruptiosta syyttää, hän sulkee silmänsä eikä tee tarpeeksi likaisuuden kitkemiseksi. Blatter on kiistanalainen hahmo, jonka touhut eivät aina vaikuta fiksuilta, mutta samanlaisia olivat myös hänen edeltäjänsä.

Kirjassasi käy ilmi, miten ammattifutis syrjäytti amatöörit ja raha astui kuvioihin. Mistä tällä hetkellä maailmassa käydään kiivaimmat kamppailut jalkapallon pääoman ja perinteiden välillä?
Koko ajan haetaan linjaa, kuinka pitkälle rahan ehdoilla voidaan mennä. Ajattelemmeko television etua vai sitä, mikä on pelaajien ja joukkueiden etu? Jos Meksikon kisoissa pelaajat pistetään 2,5 kilometriin pelaamaan 40 asteen lämpöön kello 12, ei se ole enää urheilijan etu, vaan se on tehty TV:n ehdoilla. Tätä rajaa haetaan: kuinka paljon rahaa voidaan lypsää ja mitä sen eteen täytyy tehdä?
Tietysti raha pelaajille kelpaa, varsinkin jos se valuu kaikkien taskuihin niin, että pelaajat, seurat ja liitot saavat osansa.

Pelaajilla tuntuu silti olevan koko ajan enemmän kestettävää. Qatarin kisoissa pelataan läkähdyttävässä kuumuudessa. Uupuneet tähdet missaavat pelejä, sillä ovat näytösmielessä pelanneet jo selvinneitäkin ottelupareja. Saavutetaanko jokin kulminaatiopiste? Pelaajat ovat olleet suostuvaisia tähän asti.
Tuokin ongelma on toki ollut aina. Pélékin pelasi sata ottelua vuodessa, sillä [hänen joukkueensa] Santos sai rahaa näytösotteluista. Silloinkin vastaavaa jouduttiin sietämään, vaikka rahasummat olivat aivan toista luokkaa.
Kyynisesti voisi ajatella, että kyllä raha on aika merkittävä motivaattori: jos maksetaan miljoonia, sen eteen on paljon valmis tekemäänkin.
Raja on ylitetty siinä vaiheessa, kun urheilijan terveys vaarautuu.

Myös yleisön reaktiot merkitsevät. Nyt tuntuu, että jokin saturaatiopiste lähestyy siinä, miten paljon jalkapalloa voidaan tarjota. Huippujalkapalloa tulee joka tuutista koko ajan. Voit viettää viikonlopun telkkarin edessä katsoen vain jalkapalloa. Luulisi, että jossain vaiheessa raja ylittyy.

Siksi markkinat suuntautuvat nyt Aasiaan.
Aivan. Euroopasta ei varmaan ole kauheasti rahaa otettavana, tai ei pystytä enää kauheasti nostamaan lajin statusta. Siksi tehdään kiertueita Aasiaan ja Amerikkaan.

Voisiko olla, että neljänkymmenen vuoden päästä eurooppalaiselle jalkapallolle käy samoin tavoin kuin Euroopalle poliittisesti? Eurooppa oli aikanaan huippu, mutta kehitys hidastui ja  nyt muut menevät ohi.
Se voisi olla jopa toivottavaa. Minua on häirinnyt se, miten eurokeskeistä jalkapallo on. Euroopan taloudellinen ja pelillinen ylivalta on johtanut siihen, että edes Etelä-Amerikka ei tahdo pysyä enää mukana: ei vain pystytä maksamaan sellaisia palkkoja. Olisi hyvä, että pelikentästä tulisi laajempi.

Palataan viheriölle. Mitkä pelityylit kamppailevat tällä hetkellä?
Pitkä trendi on ollut, että pelityylit lähenevät toisiaan. On vaikea löytää huipulla radikaaleja eroja. Kärjistetysti joukkueista on tullut niin samanlaisia, että on vaikea sanoa ”tuo joukkue pelaa saksalaista, tuo italialaista jalkapalloa”. Kansalliset erityispiirteet ovat katoamassa: peli nopeutuu ja se vaatii entistä teknisempiä pelaajia.
Tietysti se, miten vaikka Espanjassa on Barcelonan johdolla viime vuodet pelattu, on jollain tavalla erottuvaa, mutta jossain vaiheessa siihenkin keksitään lääke. Tai oikeastaan keksittiin jo.

Mikä maa voittaa kesän kisat?
Brasilialla on ollut historiassa parempiakin pelaajia, mutta joukkue on pirun kova. Viime kesän maanosaturnauksessa he jyräsivät Espanjan. Jos he pelaavat samalla tasolla 7 peliä, heitä on hyvin vaikea voittaa. Kotipaineet tietysti ovat kovat.

Eurooppalainen jalkapallo lähestyy inflaatiota. Olisiko jopa toivottavaa, että Euroopan ylivalta murtuisi?

Mitä maita Ekberg aikoo tarkkailla kesän MM-kisoissa?

  • "Japanissa on menty paljon eteenpäin 15-20 vuoden aikana. Tasaisesti kehittyvä maa, joka hyvänä päivänä voi menestyä. Kiinnostava joukkue, vaikka ei varmaan saavuta välieriä."
  • "Saksalainen jalkapallo on muuttunut valtavasti: aiemmin he ehkä pelasivat konemaista futista, mutta nykyään näyttävää. Kysymys on, pystyykö Saksa voittamaan tuolla pelityylillä."
  • "Espanjaa ja Saksaa vastaan pelaavalla Chilellä on pirun kova alkulohko, eivätkä he ehkä mene jatkoon. Chilen ja Kolumbian kaltaisia eksoottisia joukkeita näkisi mielellään jatkossa."

Matkavinkki:

Jari Ekbergin vinkit futismatkaajalle:

  1. Schalken ja Dortmundin pelit on nähtävä paikan päällä. Ilmapiiri on aika koskettava. Alueella on muitakin seuroja, mikä tekee siitä lajikulttuurin ystävälle hyvän reissukohteen.
  2. Wienin ja Budapestin kaltaisissa perinteikkäissä kaupungeissa ei ole maailman parasta futista, mutta hienoa, vanhaa kulttuuria.
  3. Tukholmassa on todella hyvä meininki.

Arvostele artikkeli:

12 0 1 0 0

Kommentit (0)

< >

Kommentit

Kommentoidaksesi sinun on ! Jos sinulla ei ole tunnusta, luo sellainen välittömästi.