Taival.la - verkkolehti maailmasta ja matkailusta kiinnostuneille

Teollisuus-matkailijan silmä lepää ankeudessa

Teollisuusmatkailussa etsitään mestoja, jotka ovat kiinnostavia alueella tapahtuvan tai tapahtuneen teollisuuden vuoksi. Kaivosten ja tehtaiden vaikutukset auttavat ymmärtämään, miten maailma pyörii.

Murmansk, Venäjän pohjoisin kaupunki, sijaitsee Barentsinmeren rannalla, Kuolan niemimaalla. Murmanskin alue on varsinainen teollisuusmatkailijan kultahietikko: maaperä on rikasta, minkä vuoksi alueella on paljon kaivosteollisuutta. Lisäksi seudulla on muun muassa ydinvoimala ja telakka- sekä elintarviketeollisuutta.

Tom Thiel asui Murmanskissa puoli vuotta kesäkuusta marraskuuhun 2009. Työharjoittelussa ollut Thiel harrasti vapaa-ajallaan valokuvausta ja toisinaan myös teollisuusmatkailua. Thiel vieraili lähinnä Pietariin vievän M18-valtatien varrella sijaitsevissa kaupungeissa: Olenegorskissa, Montšegorskissa, Apatiiitissä ja Kirovskissa. Kaikki ovat maksimissaan kolmen tunnin ajomatkan päässä Murmanskista etelään.

“Kaupungit olivat yhä neuvostoaikaisessa asussaan, melko hiljaisia ja ränsistyneitä. Aika oli pysähtynyt, yleisvaikutelma betoninen ja teollisuuden läsnäolo kouriintuntuva.”

Nousukauden aikana viime vuosisadan puolessa välissä silloinen Neuvostoliitto rakensi kaivos- ja tehdasteollisuutta löytöjen ympärille. Resurssien ehtyessä paikalle jäivät hylätyt tehtaat ja autioituneet kaupungit.

Thielin mukaan kaupunkeja ympäröivät kuolleet metsäalueet, avolouhokset ja kilometrien mittaiset louhosjätekasat. Teollisuusmatkailu oli avartavaa.

”Paikan päällä käymällä kaivosteollisuuden vaikutukset konkretisoituvat.”

Mikä ankeudessa viehättää?

Teollisuusmatkailu on marginaalinen matkailun alalaji. Vai milloin olet viimeksi kuullut jonkun kertaavan kesälomaansa, johon kuuluivat massiivisen kauniit avolouhokset? Mediakaan ei juuri matkaoppaissaan hehkuta saastuttavien tehdaskaupunkien harmautta.

Poikkeuksiakin löytyy. Nyt-liitteen kolumnissa (8/2009) toimittaja Perttu Häkkinen kirjoitti kiinnostuksestaan teollisuusmatkailuun.

“Usvapuuron keskeltä alkaa nousta muotoja: mustuneita putkipalmikoita, korventavia poistoliekkejä ja leveitä piippuja, jotka syytävät harmauteen pikimustaa myrkkysavua väkivaltaisella voimalla”, Häkkinen kuvailee näkymiä venäläisessä tehdaskaupunki Tšerepovetsissa, jonka piippuja The Sun -lehti on kutsunut helvetin savupiipuiksi.

Häkkisen kiinnostus teollisuuskaupunkeihin ulottuu kauas.

“Olen lapsesta lähtien ollut viehättynyt tehtaiden ja voimalaitosten suuruudesta ja uljaudesta. Hylättyinä ja ränsistyneinä ne puolestaan kantavat yllään aavemaista menneiden sukupolvien kaikua”, hän kertoo.

Häkkinen pohtii kolumnissaan, ettei ihminen saa kovin kummoista kuvaa siitä, millä maailma pyörii, jos reissut kohdistuvat aina vain Balille ja Venetsiaan.

“Teollisuusmatkailussa ei välttämättä näe maailman sielua, mutta siinä näkee sen lihakset”, hän kirjoittaa.

Kaivoksesta matkailun vetonaula

Teollisuusmatkailua voi toki harrastaa kotimaassakin. Kohteeksi voi valita UNESCO:n maailmanperintökohde Verlan pahvitehdasmiljöön, viime vuosien puhutuimman kaivoksen Sotkamon Talvivaaran, tai jotain näiden väliltä.

Yksi perinteinen kaivoskaupunki on Pohjois-Karjalassa sijaitseva Outokumpu. Outokummussa vuonna 1910 tehdyt kuparilöydökset johtivat Euroopan suurimman kuparikaivoksen perustamiseen. Kaivos toimi vuoteen 1989 saakka.

Outokummussa ei tarvitse pelätä verikoiria, sillä vanhasta kaivoksesta on nimenomaan leivottu turismin vetonaulaa, toden teolla vuodesta 2010 lähtien. Alueelle on rakennettu muun muassa teemapuisto lapsia varten.

Outokummun matkailun kehittämispäällikkö Ulla-Riitta Moilanen kertoo, että kävijämäärät ovat nousseet 6 000:sta (2008) 40 000:een (2014).

”Tällaista infraa ei nykypäivänä enää rakennettaisi. Kaivos sijaitsee liki keskustassa”, Moilanen kertoo.

Kuten Tom Thiel teki Luoteis-Venäjällä, voi Outokummussakin kummastella kaivosteollisuuden muokkaamaa ympäristöä. Punaruskea Outolampi toimi aikanaan kaivostoiminnan jätevarastona. Se valittiin viime syksynä Yle Tieteen järjestämässä äänestyksessä Suomen toiseksi karmeimmaksi paikaksi.

Thiel ei lähtisi takaisin Kuolan niemimaalle pelkän teollisuusmatkailun vuoksi. Hän kuitenkin suosittelee seutua lämpimästi kaikille, joilla on hiukan seikkailumieltä ja kiinnostusta siihen, miltä elämä Suomen lähialueilla näyttää.

“Luvassa on varmasti mieleenpainuvia kokemuksia, joten ei muuta kuin Baltikat reppuun ja junalippua ostamaan.”

– – –

Tom Thielin blogi Murmanskin ajalta.

Toinen, yhä aktiivinen blogi Murmanskista.

– – – 

Oletko käynyt Luoteis-Venäjällä tai harrastanut teollisuusmatkailua? Kerro kokemuksistasi kommenttikentässä!

Taival Facebookissa ja Twitterissä.

 

"Usvapuuron keskeltä alkaa nousta muotoja: mustuneita putkipalmikoita, korventavia poistoliekkejä ja leveitä piippuja."

Suljettu niemimaa

Ulkoministeriön tuorein tiedote Murmanskista kertoo, että matkailu alueella on varsin turvallista. UM varoitteleekin lähinnä liikenteestä ja kaupungilla pimeällä kännissä toikkaroinnista.

Kuolan niemimaalla matkailevan riesana ovat suljetut alueet. Osa kylistä ja kaupungeista on kokonaan suljettuja, koska niillä on armeijan toimintaa. Myös avoimissa kaupungeissa saattaa olla suljettuja paikkoja.

Kiellot suljetuille alueille on ulkoministeriön mukaan otettava vakavasti. Tom Thiel on samaa mieltä.

"Jos haluaa yrittää, alueilla on ensin vastassa kyltit, puomi ja viranomainen. Jos ei jostain syystä joudu pysähtymään näihin, niin viimeistään kohti juoksevien verikoirien viesti on melko selkeä. Näin kävi yhdellä kesäisellä kuvauskeikalla."

Arvostele artikkeli:

6 1 0 0 0

Kommentit (0)

< >

Kommentit

Kommentoidaksesi sinun on ! Jos sinulla ei ole tunnusta, luo sellainen välittömästi.