Taival.la - verkkolehti maailmasta ja matkailusta kiinnostuneille

Squat-kierroksella Oslossa

Oslon elitistisen korkeita hintoja tasapainottaa elinvoimainen squat-skene. Helsingin talonvaltauksista poiketen norjalaisaktivistit ovat onnistuneet pitämään rakennuksia hallussaan vuosikymmeniä, minkä takia skene on vahva ja monimuotoinen.

Blitz – uhmaa

Oslon kuuluisin squat on röyhkeästi mustaksi maalatussa keskustakorttelin kulmassa sijaitseva Blitz. Talo on pysynyt vallattuna jo vuodesta 1982. Ulko- ja sisäseiniä peittävien graffitien päällimmäinen viesti tuntuu olevan ACAB – All Cops Are Bastards. Sisällä selviää, että Blitz on harvinaisen tyylipuhdas punk-luola, jossa on hyllykaupalla anarkistikirjallisuutta. Sisäseinien graffiteissä otetaan luokkasodan lisäksi kantaa muun muassa intiaanien ja merenelävien oikeuksiin.

Kurkkua kuristavan kalliissa Oslossa halvimmat safkat saanee juuri Blitzistä. Tarjolla on kevyttä vegaanista- ja kasvisruokaa lounasaikaan, ja joinakin päivinä myös kunnollinen päivällinen. Hummus- ja marinoitu tofu -leipä oli ainakin erinomaista. Se ja omenamehu maksoivat yhteensä noin 3 euroa, jos ei tunne sosialistista velvoitetta maksaa vähempää/enempää.

Blitz oli uhattuna 90-luvulla, kun pahamaineinen black metal -sekoilija Count Grischnach eli Varg “Burzum” Vikernes keräsi räjähteitä paikan possauttamiseen. Poliisi onneksi pysäytti suunnitelman pidättäessään Vikernesin metallimuusikko Euronymousin murhasta epäiltynä. Tässä valossa Blitzin seiniltä huokuva “One million dead cops” -asenne on varsin koominen.

Tässä muutama Blitzistä löytynyt mietelause:

“The life of a heterosexual is a sick and boring life”
“Punx against hippie fascism”
“If I could fly I’ll shit on people”

Kerrostalossa tapahtuu kaikkea keikoista vähemmistötyöryhmien kokouksiin. Aktivistit olivat erittäin ystävällisiä ja neuvoivat reitit toisiin, matalamman profiilin squatteihin.

Red House / Arbeidskollektivet – hiljainen squat-vanhus

Oslon vanhin squat on ollut vallattuna 70-luvulta lähtien. Sitä ei löydä jos ei tiedä mitä etsiä, sillä graffitipäällysteisen gheton sijaan kollektiivi on idyllinen pieni punainen puutalo kerrostalokolossien katveessa, lastentarhan vieressä. Toisessa päässä taloa on pyöräpaja, toisessa lastenvaatekirppari. Välissä ja yläkerroksissa on squat-asuntoja. Red Housessa ei näkynyt juurikaan merkkejä anarkismista, eikä itse asiassa myöskään asukkaista – sisällä voi seikkailla, mutta koko talo oli hiljainen ja tyhjillään, joten asukkeja ei päässyt jututtamaan. Pyöräpajan nuori herra sentään kertoi ylpeydellä squatin historiasta, vaikka näyttikin “ysäriskidiltä”.

Hausmania – taidehautomo

Autonomista kulttuurikeskus Hausmaniaa on vaikea olla huomaamatta. 5000-neliöinen rakennus on massiivisten graffitien peitossa. Sisällä paljastui heti paikan luonne Oslon kokeellisen taiteen keskittymänä: vieraillessani meneillään oli “24 Hour Sound Festival”, ja toisessa huoneessa akvaarion kalat soittelivat ääniä lämpökamerakuvan perusteella. Videoinstallaatiossa naisen häpykarvat lepattivat tuulessa. Sisäpihalle on rakennettu jättimäinen metallitorvi, jota soitetaan läpsyttämällä pahvinpaloilla ilmaa tuutteihin. Rakennuksen sisuksista löytyy esimerkiksi kutomo. Asuntojen ovet ja käytävät ovat harvinaisen siistissä kunnossa squatiksi.

Yöllä rakennuksen lähistöllä lorvailee hämäräperäistä porukkaa. Virosta muuttanut nuori mies maalaa seinään yksisarvista. Hänen mukaansa Oslo on liberaali, koska kaupungilla on kolme laillista graffitipaikkaa (kolme enemmän kuin Tallinnassa). Ilmeisesti nämä spotit ovat valtavan laajoja, sillä koko lähialue on täynnä upeita graffiteja. Hausmanialta itään levittäytyvä Grünerløkka on helposti Oslon kiinnostavin alue, ja etenkin Akerselva-joen varsi ug-taidegallerioineen ja kahviloineen on kesällä voittamaton illanviettokohde.

Brakkebygrenda – kasvimaan surullinen loppu

Oslon rähjäisin mutta hellyyttävin squat Brakkebygrenda (“Parakkikylä”) oli pystyssä vielä vierailuni aikaan. Brakkerbygrenda oli ekohenkinen, vuonna 1999 vallattu palsta syrjässä kaakkois-Oslossa. Asuntoautoissa ja busseissa majailevat hipit viljelivät omia kasviksia ja kunnostivat suurta venettä pihalla. Keikkoja varten löytyi esiintymislava ja vohvelikoju. Luomukylä ei kuitenkaan koskaan saanut kaupungilta siunausta olemassaololleen ja vuonna 2008 “Brakkers” yritettiin hajottaa poliisivoimin.

Vierailuni jälkeen, kesäkuussa 2014 kaupunki viimein jyräsi squatin, kesäkuun 2014 kuvat näyttävät lohduttoman tyhjän tontin siinä missä vielä hetki sitten oli rento hippikommuuni koirineen, puumajoineen ja kasvimaineen. Vetoomukset kaupunginhallitukselle eivät tuottaneet tulosta.

Ehkä vaihtoehtoinen metodi on sittenkin se oikea: kun konservatiivihallitus yritti myydä Blitzin kiinteistön 2002, anarkistit aloittivat äänekkään vastarinnan ja muun muassa marssivat hajottamaan kaupungintalon sisäänkäyntiä. Helsingin alakulttuurikehdoista ainakin Lepakko ja VR-makasiinit on menetetty byrokraateille miltei ilman taistelua. Squatitkaan harvoin elävät yli paria vuotta. Opettavia esimerkkejä riittää.

Oslon kävijän kannattaa käydä siis ainakin Blitzissä ja Hausmaniassa, jos squat-aate mitenkään lämmittää sielua. Ainoa paikka, mihin en päässyt tutustumaan oli Hausmanian kanssa samaa korttelia jakava, intiimin keikkapaikan maineessa oleva Vestbredden (“Länsiranta”). Ovi oli aina lukittuna ja aktivistit epäluuloisia: “Who are you?”. Niin, ystävä vai vihollinen. Tuohon kannattaa miettiä hyvä vastaus etukäteen.

Varg “Burzum” Vikernes keräsi räjähteitä paikan possauttamiseen.

Vallattujen talojen osoitteet:

  • Blitz: Pilestredet 30
  • Red House: Hjelmsgate 3
  • Housemania & Vestbredden: Hausmannsgate 34
  • Brekkers: St Halvards gate 27

Arvostele artikkeli:

10 1 0 0 0

Kommentit (0)

< >

Kommentit

Kommentoidaksesi sinun on ! Jos sinulla ei ole tunnusta, luo sellainen välittömästi.