Taival.la - verkkolehti maailmasta ja matkailusta kiinnostuneille

Pikkuhankaluutta ja pyöräkisaa

Launceston, Tasmania, Australia:

Osana noin kymmenen viikon Australian ja Uuden Seelannin Mates in trouble -matkaa kävimme, onneksi, myös Tasmaniassa. Vajaan puolen miljoonan asukkaan saarella on käytännössä kaksi kaupunkia, Hobart ja Launceston. Launcestonin lentokentälle saavuimme, mate Olli ja minä, Tapaninpäivänä 2010. Otimme sieltä taksin, koska tiedossa oli etteivät bussit kulje, ja pääsimme ennakkoon varatun hostellin edustalle ilman vaikeuksia. Hostellissa ei sitten ollut ketään. Ovet lukossa eikä ikkunassa olevaan puhelinnumeroonkaan vastattu. Puolen tuntia kierrettiin rakennusta, kolisteltiin ja huhuiltiin sopiviksi katsomissamme paikoissa. Kukaan kolmesta tapaamistamme  paikallisistakaan ei pystynyt jeesaamaan. Läheisen kaupan ikkunassa oli lappu: ”Gone fishing. Back on  Feb 1st .” Tilannekatsaus, rinkat selkään ja kävellen kohti enempi keskustaa majapaikkaa etsimään. Yksi mahdollinen hostelli tuli vastaan, mutta ei kuitenkaan puhutellut olemuksellaan. Väkeä ei ollut juuri näkyvissä, olihan joulun ja kesälomailun aika paikallisilla. Kaupat ja valtaosa kahviloista tietenkin kiinni, yhtään pubiakaan ei näkösällä. Alkoi ahistaan rinkan roudaus ja pöllöily ilman karttaa ja sen kummempaa käsitystä paikasta.

Backbacker-kyltti yhdessä seinässä lopulta pelasti. Kysyimme majoitusta, työntekijä oli jostain syystä vähän nihkeänä. Vanhempi herra (myöhemmin kävi ilmi, että omistaja) tuli paikalle ja kysyi mistä pojat ovat, no Suomestahan sitä. Sen kummempia ihmettelemättä meille oli majapaikka varattuna seuraavaksi yöksi. Huoneemme oli O’Keefin pubin yläkerrassa, talo tarjosi tuopit paikallista olutta. Tässä kohtaa pojat saivat kertoa nimensä ja omistaja sanoi olevansa Paul. Kertoipa sitten ettei tänään kaupungissa tapahdu mitään, mutta huomenna on pyöräkisat, silloin on kunnon menoa. Vähän tuli mietittyä, josko olisi ollut sarkasmia havaittavissa.

Vaikka paikassa ei sinänsä mitään vikaa ollut, yhteyksiä Hobartiin, joka oli päämaalimme Tasmaniassa, piti alkaa selvittämään: Seuraava bussi lähtisi ylihuomenna, autoja saisi vuokrattua vasta tammikuun puolella. Pyöräkisoista tuli saman tien kiinnostava tapahtuma. Lopun  päivää vietimme läheisellä ulkoilualueella, josta löytyi maauimalaa, jokea ja aika helpoksi tehtyä kävelyreittiä upeissa maisemissa. Harva sadantuhannen asukkaan kaupunki pystyy tarjoamaan moisen paikan käyskenneltäväksi.

Pyöräkisat olivat tosiaan paikallinen megatapahtuma. Rata kiersi kaupungin keskustan merkittävät korttelit, autoilla ei tuolloin ollut asiaa alueelle. Pubit ja kahvilat laittoivat pöytiä ja tuoleja katukäytäville haluten tarjota asiakkailleen, ennakkovarauksesta tietenkin, hyvät paikat. Televisio ja radio olivat paikalla, dj soitteli musaa kadunkulmassa. Kaiuttimet radan varrella pitivät kisayleisön tietoisina tapahtumista silloinkin kun pyöräilijät olivat silmän tavoittamattomissa. Radan varren asukkaat hyödynsivät ikkunansa ja parvekkeensa osin tavoilla, jolla Suomessa olisi saanut paikalle palokunnan tai mahdollisesti poliisin. Kisan päätyttyä tunnelmointi jatkui Paulin johdolla pubissa ja meininki oli mainio. Illemmalla  pohdittiin läheisen lakiasiaintoimiston väen kanssa asevelvollisuutta ja siviilipalvelua, seurueen laajennuttua siirryttiin osastoon maailmanpolitiikka yleensä. Jossain vaiheessa otimme esiin keltaisen muoviankan ja selitimme sen olevan matkakumppanimme ja halusimme kuvata sitä pubissa. Hämmennystä ilmassa.  Alle viidessä minuutissa kaikki pubissa tiesivät suomalaisista, joilla kulkee ankka matkaseurana. Muutama hyväkin kuva saatiin. Kunnon kekkerit, indeed.

Launcestonista jäi kaikkiaan sympaattinen kuva ja hyvillä mielin saattoi  nousta bussin kyytiin ja suunnata kohti Hobartia, vuoden vaihtumista todentamaan.

Piditkö matkatarinasta? Kerro omasi täällä!

'Gone fishing. Back on Feb 1st.'

Arvostele artikkeli:

1 4 0 0 0

Kommentit (0)

< >

Kommentit

Kommentoidaksesi sinun on ! Jos sinulla ei ole tunnusta, luo sellainen välittömästi.