Taival.la - verkkolehti maailmasta ja matkailusta kiinnostuneille

Joulu Kuubassa

Tuoksu on aurinkorasva, suolainen meri ja paksujen turistien hilseilevä orvaskesi. Valkoinen hiekka tuntuu sametilta, jalat uppoavat siihen vain juuri ja juuri, kevyen jalanjäljen verran. Ranta jatkuu kymmeniä kilometrejä, vesi on kristallinkirkasta ja todellakin turkoosia. Turistien kielet sekoittuvat, kanadalaiset bilettävät kuin suomalaiset Kanarialla, ja all inclusive-hotelleissa tirisee rasva, maistuu kuiva liha ja haisee raha. Olet todennäköisesti eksynyt Varaderoon.

Tuoksu on liikenteen pakokaasut, sikarin makea aromi ja ajoittainen virtsa. Talot on maalattu räikein värein; sinistä, keltaista, turkoosia, violettia. Kuulet ympäriltäsi ”Taxi”- ja ”hello my friend”-huutoja, näet amerikanrautoja, aina vain niitä, loputtomasti. Paikalliset parveilevat pienien myyntikojujen edessä, ruokaa myydään ovista ja ikkunoista, jossain soi rytmikäs salsa. Ilo kuplii ja autot tööttäilevät, vanhat rouvat katsovat pikku kodeissaan baseballia sikarit huulessa. Churros on vielä lämmin ja sulaa suuhun, kissa on kuollut makuuasentoon keskelle katua, mutta auringonlasku on purppuranpunainen ja kaunis. Ehkä kaunein koskaan. Et voi olla missään muualla kuin Havannassa.

Vietimme joulun 2013 kauan haaveilemassamme kohteessa, Kuubassa. Jo etukäteen oli selvää, että aivan tavalliseen maahan emme ole matkalla. Vallankumous on jättänyt kulttuuriin ja kansaan aivan omanlaisensa jäljen, talot ja seinät on kauttaaltaan Che-polttomerkitty ja käytössä on jopa kaksi erilaista rahaa: CUC eli turistipeso ja Moneda national eli paikallisten oma valuutta. Yhdysvaltojen yhä ylläpitämästä kauppasaarrosta johtuen maa on hyvin köyhä, eikä paikallisilla ole juuri mitään.  Kuubalaiset ovat kuitenkin ystävällistä ja positiivisen oloista kansaa, ilo löytyy muualta kuin työstä ja rahasta, ja perhe ja suku ovat selkeästi tärkeitä.

 

Emme kokeneet missään vaiheessa oloamme turvattomaksi ja uhatuksi, vaikka Havannan pimeillä syrjäkujilla liikkumista oli kehotettu välttämään. Pieni perhehotellimme sijaitsi tietenkin paikallisten alueella pitkän ja syrjäisen kadun päässä, eli pimeälläkin siellä tuli käveltyä. Täytyy myöntää, että ei se ehkä elämäni mukavin kokemus ollut, mutta ehdottomasti pelottavampaa oli vaikkapa tummennetuin ikkunoin varustellun pikkutaksin kyydissä, jonka jokainen varoitusvalo paloi ja jokainen tiessä oleva kuoppa tai kumpare (Kuuban tiet ovat verrattain huonossa kunnossa Varaderoa lukuun ottamatta) aiheutti epämääräistä kolinaa ja räminää.  Myös olematon espanjan kielitaitomme (= hola, si, no, gracias, siinä se) huoletti ennen matkaa, mutta reissu sujui kuitenkin ilman suurempia kommunikointivaikeuksia englannilla ja elekielellä.

Jännittävää oli myös saapua Havannaan ilman karttaa tai tietoa majoituspaikasta, saati bussin lähtöpaikasta ja -ajasta takaisin. Majoituksen suhteen ei kuitenkaan olisi tarvinnut huolehtia, sillä Kuubasta löytää yösijan lähes mistä tahansa. Paikallismajoitukset on merkitty oviin sinisellä ankkurilla väärinpäin, ja epäilemättä moni kuubalainen hyödyntää tätä hallituksen sallimaa mahdollisuutta lisätienesteihin majoittamalla matkalaisia. Kuubassa myös liftataan paljon, sillä lain mukaan on kansalaisvelvollisuus ottaa liftari autoon. Teiden varsilla näkeekin runsaasti ihmisiä seisoskelemassa ja odottamassa kyytiä.

Mielenräjäyttävää ruokakulttuuria ei Kuubassa kannata odottaa. Oma perinne koostuu lähinnä riisistä ja pavuista, loput on sekoitusta eri puolilta maailmaa. Varaderon all inclusive-hotelleissa ruokaa on tarjolla paljon, mutta ne kaikki koostuvat lähinnä samoista, vähistä raaka-aineista. Kastikkeita ei suosita eikä mausteita osata käyttää. Jos haluaa jotain eksoottisempaa ja ”kuubalaisempaa”, kannattaa kokeilla paikallisten suosimia paikkoja ja ruokia kaukana Varaderosta. Itse ihastuimme churroseihin, jotka ovat taikinasta öljyssä paistettuja, sokeroituja tikkuja, pehmeitä ja lämpimiä. Toinen herkkumme oli katukioskista ostamamme ”maissilastut”, jotka eivät kuitenkaan olleet suolaisia, vaan sokeroituja. Niistä tuli mieleen jättikokoiset Kellog’s-hiutaleet.

Matkaamme kuului siis sekä täysin lomalaisille tarkoitettua turistiparatiisia Varaderoa, että paikallisbusseilla taittamamme matka Havannaan. Nämä kaksi paikkaa eroavat toisistaan kuin yö ja päivä, sillä Varaderoon eivät edes pääse muut kuin turistit tai paikassa työskentelevät – eron tekee aivan konkreettiseksikin tulliasema. Eräs kuubalainen, jonka kanssa juttelimme paikallisessa kaupungissa Matanzasissa, tiivisti Varaderon heikohkolla englannillaan hyvin:

”They just eat and sleep on the beach and then eat and then drink.”

Erityisesti kanadalaiset näyttävät suosivan Varaderoa lomakohteena, heitä oli ainakin meidän hotellissamme pilvin pimein. Jokaisella 1,5l kannu/termos, jonka he täyttivät kaljalla ja siemailivat sitä puolijurrissa pitkin päivää, grillailivat itseään rannalla, vetivät illalla tolkuttomat seipäät ja valuivat aamulla taas rannalle krapuloimaan. Rannan upeutta ei voi kuitenkaan kiistää: se on valehtelematta 30 km pitkä, kapea kaistale paratiisia. Vesi on lämmintä ja läpinäkyvää, hiekka valkoista ja palmut täynnä kookoksia (pari pesoa jollekin heittämällä hän etsii sinulle kookoksen, halkaisee sen ja tekee siihen drinkin). Lisäksi jossain soivat koko ajan karibialaiset, huolettomat rytmit, jotka saavat kaiken tuntumaan yhtä kevyeltä kuin kuubalaisten palkat.

Havanna sen sijaan on monivivahteinen värien, makujen, tuoksujen, äänien ja rytmien sulatusuuni, jossa pyörryttää pelkkä kadulla seisominen, niin liikkuva kaupunki on. Tuntuu ettei se koskaan nuku, mutta eri tavalla kuin New York: Havanna ei edes halua nukkua. Se on perheen murrosikäinen, netin vilkkaassa maailmassa viihtyvä poika, joka nukkuu päivät ja valvoo yöt. Niin kuin minäkin valvoin mahtavan turistiripulin ja hotellin ulkopuolelta koko yön kaikuneiden äänien sekä liian kuuma, sitten liian äänekäs hurina-ilmastointiahdingon vuoksi. Vessassa lenteli sydämenmuotoisia hyttysiä. Tuijotin niitä ja muistan ajatelleeni, että ei tämä nyt niin kauhea yö voi olla (oli se). Henkilökultti on voimakas, ja vallankumouksesta muistuttavat monet museot, graffitit, maalaukset, patsaat – no, koko kaupunkihan siitä kieltämättä muistuttaa. Illalla paikalliset kerääntyvät Malecon-nimiselle rantakadulle katsomaan auringonlaskua, osa raahaa sinne jopa nojatuolin tai sohvansa. Auringonlaskua ihaillessamme kävimme seuraavanlaisen keskustelun lokaalin rantojen miehen kanssa:

”Wanna cigarette”
”No thanks.”
”Marihuana”
”No.”
”Other drugs”
”No.”
”Okay.”

Kuubalaiset tuntuvat tanssivan silloinkin, kun kävelevät. Kuubassa kaikki on kuumaa, rytmit ja autot ja ihmiset sekä ilmastoimattomat hotellihuoneet. Kuuba on katkeran köyhyyden ja onnellisen omistamattomuuden iloinen sekamelska, joka liehuu Amerikoiden välissä kuin ilkikurinen pyörätaksi tai karibialaisten rytmien tahdissa jammaileva lisko (nähty). Se on ristiriitainen sulautuma ystävällisyyttä ja taka-ajatuksia, tyytymistä ja tyytyväisyyttä. Se on sekoitus autenttista Kuubaa ja turistihelvettiä, aitoa ja muovista, ihanaa ja kamalaa. Se on kuitenkin takuuvarmaa, että maa pistää pääsi (ja mahasi) sekaisin, tavalla tai toisella. Silloin voit huokaista ainoan mahdollisen lauseen, joka tiivistää tehokkaasti kaiken kokemasi:

”Oh my Cuba. ”

Piditkö matkatarinasta? Kerro omasi täällä!

Kuubassa kaikki on kuumaa. Havanna ei edes halua nukkua.

Arvostele artikkeli:

11 3 0 0 1

Kommentit (6)

  • Profiilikuva
    Henri Tikkanen / Toimitus 4 vuotta sitten

    IIIIIK!! Onnistuitte jotenkin siinä mitä kukaan ei ole vielä tehnyt ainakaan näin perusteellisesti, eli rikkomaan mun */hienon\* typografian !! Miten ihmeessä saitte noi kaikki eri fonttityylit siihen, sen ei pitäis olla kai mahdollista???? :o

    Vastaa  
  • Profiilikuva
    Henri Tikkanen / Toimitus 4 vuotta sitten

    Erittäin hieno juttu R&O! Oisko tää kuitenkin pituutensa ja verbaalisen monimuotoisuutensa puolesta luotevammin matkakertomus kuin kuvareppari, vaikka toki kuviakin on runsaasti...? Käytännössä erohan on tällä hetkellä eri listauksissa näkymisen lisäksi lähinnä se, että kuvaselain tulee matkakertomuksessa jutun alkuun...

    Mertsi vois myös ehkä laittaa tähän noston ja ensimmäisen kursivoidun kappaleen ingressiksi (kursivointi pidemmässä tekstissä ei oikein toimi luettavuuden kannalta)?

    Vastaa  
  • Profiilikuva
    Mertsi Murmann / Toimitus 4 vuotta sitten

    Kielikuvasi saivat kielidiggarin sydämen hakkaamaan. Ahh.

    Vastaa  
  • Profiilikuva
    Ville Murmann 4 vuotta sitten

    Jutussa oli taltioitu Kuuban meininkiä hienosti. Kuumaa!

    Vastaa  
< >

Kommentit

Kommentoidaksesi sinun on ! Jos sinulla ei ole tunnusta, luo sellainen välittömästi.