Taival.la - verkkolehti maailmasta ja matkailusta kiinnostuneille

Tansania on paperilla kuumottavampi

Kuulostaa hullulta lähteä tekemään töitä maahan, jossa on Ulkoministeriön mukaan vaarallista ja rikollisuus kasvava ongelma. Ystäväni Markus Holste lähti Tansaniaan tekemään puuartesaanin töitä. Oksana risujen päällä työstä ei saa palkkaa, vaan siitä joutuu maksamaan päälle 1000 euroa kuukaudessa. Soitin hänelle kysyäkseni oliko lähtemisessä mitään järkeä.

Miten olet kotiutunut parissa viikossa?

”Ensikosketus paikallisiin oli, kun tulin kyydillä lentokentältä majapaikkaani. Jengi osoitteli minua näkymättömillä pyssyillä ja veti liipasimesta. Olo oli todella tervetullut!

Asun Bahari Beachilla, joka on pääkaupunki Dar Es Salaamista 20 kilometriä pohjoiseen. Art In Tanzania -järjestö, jolle teen töitä, on vuokrannut täältä talon.

Alue on suhteellisen rauhallinen, vaikka iltaisin liikkuessa olisi aina hyvä olla paikallisen tai täällä pitkään ollen länkkärin kanssa.

Ekaa kertaa, kun olin baarissa, tuli pilkun aikaan pari paikallista haastamaan riitaa.

”Haukutko mua tyhmäksi?” toinen sanoi.

Olin varma, että reissu saa huikean alun ja minut rullataan heti. Baarissa ei ollut meidän porukasta enää kuin muutama tanskalainen mimmi. Onneksi tyypit vain testailivat valkonaamaa, eikä mitään sen kummempaa tapahtunut.

Pääasiassa kuva paikallisista on todella hyvä. Kaikki tervehtivät ja ovat iloisia, mutta tutustuminen on vaikeaa, kun ei osaa swahilia.”

Ulkoministeriön mukaan rikollisuus on lisääntynyt ja muuttunut väkivaltaisemmaksi koko Tansaniassa. Sivuilla kehotetaan myös välttämään repun tai laukun kanssa liikkumista pääkaupungissa, koska se saatetaan ryöstää liikkuvasta autosta.

 ”Luin ulkoministeriön tiedotteet ennen reissua, mutta en ole kohdannut vastaavia ongelmia. Kuulin tosin, että Dar es Salaamissa on kaupunginosa nimeltä Kunduchi, jossa on osittain todella paha crack-ongelma. Ihmiset käyttävät kamaa avoimesti kaduilla eikä sinne ole valkoihoisen syytä mennä edes päivällä.

Varovaisuus ja vainoharhaisuus näkyy. Parempien talojen tontteja ympäröivät muurit, joiden yli kiipeäminen on estetty sähkölangoilla tai rikotuilla pulloilla.

Suurin ongelma on kuitenkin yleinen kehittymättömyys. Tiet ovat niin kuoppaisia, että aamuisin meinaa tulla safkat ylös. Ei ihme, että päivittäin näkee tienvarsille hajonneita busseja. Mekin ajoimme kerran Tuk Tukillamme ojaan, koska tie oli sateen vuoksi niin karmeassa kunnossa. Osasyynä oli myös täällä suosittu mielipuolinen ajotyyli.

Paikallinen rakentaminen on heiveröistä, koska aikaa, rahaa eikä tietämystä ole tehdä asioita kunnolla. Eilen olin siivoamassa orpokodin, joka on yksi järjestön kohteista, romahtaneen vessan jäänteitä. Hökötys oli yksinkertaisesti tullut elinkaarensa päähän ja hiekkaisia tiiliä pystyi puristelemaan tomuksi.”

 Bongasin Art in Tanzanian -mainoksen oman kouluni Haaga-Helian työpaikkailmoituksista. Tulin lopputulokseen, että jos olisi rahaa, niin voisin lähteä, mutta en tarjolla olevien media-alan töiden takia.

”Puuseppänä täällä riittää tekemistä ja suunniteltavaa. Meininki on todella vapaa, koska työstä ei sinällään ansaitse mitään, kuten ”oikeassa” työharjoittelussa. Kaikki työ on plussaa ja toivottua, muttei kukaan estä jos haluaa tehdä vaikka viikon omatoimimatkan täältä käsin.

Välillä tuntuu masokistiselta maksaa siitä, että saa tehdä fyysistä työtä yli 30 asteen paahteessa.

Tanskalaisia täällä on eniten. He ovat arvokkaita järjestölle, koska useimmat tulevat tänne valmiiksi räätälöidyllä matkalla, joka sisältää kaikki mahdolliset retket. Heille tämä on elämysmatka, joka tehdään lukion jälkeen. Ensi viikolla täällä on kolme tanskalaista ryhmää eli noin 30 henkeä. Saa nähdä mitä siitä tulee.”

 Haastattelun aikana taustalta kuuluu rummutusta. Tanskalaiset ovat opiskelemassa tansanialaisen musiikin perusteita.

 Voisiko Art in Tanzania olla helppo, joskin hieman kallis, ensiaskel niille, jotka haluavat reissata siellä suunnalla?

”Monet länsimaalaiset, jotka ovat olleet täällä pitkään, ovat alunperin tulleet tänne tekemään hyväntekeväisyystyötä. En ole törmännyt yhteenkään satunnaiseen matkailijaan vielä. Varmasti kynnys jäädä tänne reissaamaan tai tulla uudestaan myöhemmin laskee tämän kokemuksen myötä. Ihan vielä en viitsisi omin päin reissata.

Oma motiivini oli lähteä tutustumaan Afrikkaan, josta olen kuullut paljon hyvää. En näe järkeä löhöillä viikkoja hotellissa, koska ainakin täällä se on todella huono tapa tutustua paikalliseen kulttuuriin.”

Piditkö matkatarinasta? Kerro omasi täällä!

Jengi osoitteli minua näkymättömillä pyssyillä ja veti liipasimesta. Olo oli todella tervetullut!

Art in Tanzania on vuonna 2001 perustettu voittoa tavoittelematon avustusjärjestö. Se on myös matkanjärjestäjä, ja retkiä voi tehdä muun muassa Kilimanjarolle, safarille tai Sansibarille. Matkoista saadut rahat ovat sille tärkeä tulonlähde. Vapaaehtoistyöprojekteja on yli kymmeneltä alalta, tyypillistä on opetustyö paikallisessa orpojen koulussa.

Tavoitteena on auttaa paikallisia auttamaan itse itseään.

http://artintanzania.org/fi/

Arvostele artikkeli:

19 2 0 0 0

Kommentit (0)

< >

Kommentit

Kommentoidaksesi sinun on ! Jos sinulla ei ole tunnusta, luo sellainen välittömästi.