Taival.la - verkkolehti maailmasta ja matkailusta kiinnostuneille

Pikaruokaseinän kanssa ei tingitä

Hollannissa ruuan ostaminen on nopeampaa kuin koskaan. Kävele sisään ravintolaan, laita kolikko automaattiin ja poistu paikalta lämpimän hampurilaisaterian kanssa. Kun ostat pikaruokaseinästä, et joudu odottamaan, että tarjoilija noutaa tilauksesi.

Ne hetket, jolloin syömisesi viivästyy, kun jonon ensimmäinen jää lässyttämään kassan kanssa, ovat historiaa. Ruokaa voi tarvittaessa tilata verkosta kotiin, kuten melkein kaikkea muutakin. Ostaminen on vaivatonta ja nopeaa.

Täydellisen päinvastainen kauppakulttuuri on Intiassa, jossa hinnoista joutuu neuvottelemaan kauan ja hartaasti. Tinkiminen aiheuttaa ennalta ilmoitettuihin hintoihin ja automatisoituun palveluun tottuneille usein voimakkaita reaktioita. Ostaminen voi olla nimittäin hidas ja raskas prosessi.

”Paljon olet valmis maksamaan”, saattaa intialainen kauppias vastata, kun häneltä kysytään paljon tietty tuote maksaa.

Vastaus voi turhauttaa. Tuotteen hinta vaikuttaa ostopäätökseen. On harmillista, että sen selvittämiseen menee vartti.

Avatessaan tarjouskilpailun kauppias voi aloittaa jopa kymmenkertaisella hinnalla. Hän saattaa perustella pyyntöään henkilökohtaisilla syillä, kuten lapsensa koulumaksuilla. Kauppias voi myös kysyä, mitä teet työksesi ja ottaa sen huomioon lopullisessa hinnassa.

Kun ensimmäisestä hintatarjouksesta on jäljellä enää puolet, kauppias saattaa tarjota teetä. Kun olet ottanut ilmaisen teen vastaan, tuntuu pahalta kävellä ulos ostamatta mitään. Tarjoilu kesken kaupankäyntiä tuntuu painostukselta, kun kauppias on juuri vedonnut henkilökohtaisuuksiin.

Kaupat tehdään tai jätetään tekemättä ja molemmat osapuolet jäävät vähintään yhtä keskustelua rikkaammaksi. Jos asiakas ja kauppias nauttivat keskustelusta ja tutustuvat, asiakas saattaa palata tuttuun liikkeeseen myöhemmin vain tavatakseen uusia ihmisiä. Tulevaisuudessa hinnat loksahtavat helpommin kohdilleen, kun kauppaa käydään tutun kanssa.

Kulttuuriero intialaisen pikkukaupan ja länsimaalaisen ketjumyymälän välillä on suunnaton. Mitäköhän intialainen kauppias ajattelisi vieraillessaan suomalaisessa tavaratalossa?

Hinnat määritellään kaikkialla tiukasti etukäteen. Yhteen tuoteryhmään erikoistuneet pikkukaupat on korvattu pitkälti isoilla yrityksillä, joiden suurten volyymien ja loistavan tehokkaiksi hiottujen ketjukonseptien kanssa on vaikea kilpailla.

Myös ostotapahtumat on suunniteltu mahdollisimman nopeiksi ja tehokkaiksi.

Kassalla asioiminen on välähdysmäistä suurista ostosmääristä huolimatta. Myyjä tervehtii asiakasta, piippaa viivakoodein varustetut tuotteet ruuasta elektroniikkaan, asiakas maksaa kortilla, molemmat kiittävät ja asiakas poistuu hyvästelemättä.

Jos yhdelle kassalle kertyy edes muutaman minuutin jono, kutsutaan toinen työntekijä paikalle. Edistyneimmissä myymälöissä palvelua nopeutetaan entisestään itsepalvelukassojen keinoin. Asiakas voi ostaa viikon ruuat puhumatta sanaakaan.

Tavaratalon tuotteita voi ostaa entistä halvemmalla verkosta. Kun kaupan ei tarvitse palkata henkilöstöä myyntitehtäviin, hintakin luonnollisesti laskee. Ihmiset voivat samalla ostaa yhä enemmän erilaisia tuotteita edes poistumatta kotoaan.

Kaupankäynnin äärimmäinen tehokkuus on tehnyt elämästä runsasta, helppoa ja yltäkylläistä. Samalla jotain oleellista on unohtunut.

Ihmiset eivät ole koko historiansa ajan kokoontuneet toreille, ravintoloihin ja muihin kauppapaikkoihin pelkästään hankkiakseen haluamansa tuotteen mahdollisimman halvalla ja nopeasti. Kaupankäynti on vastannut myös tarpeeseen kohdata muita ihmisiä.

Äärimmäiseen tehokkuuteen pohjautuva kauppakulttuuri on pitkällä aikavälillä tarkasteltuna suuri poikkeus historiassamme. Vasta nykyinen teknologia on tehnyt sen mahdolliseksi. Taidamme olla ensimmäisiä ihmisiä, jotka voivat ostaa miltein mitä tahansa vaihtamatta sanaakaan muiden kanssa.

Tehokkuuden hinta on sosiaalisuuden katoaminen kauppakulttuurista. Onko kyse hetkellisestä trendistä vai täyskäännöksestä, selviää vasta tulevaisuudessa. Ihmiset tuppaavat tajuamaan tarvitsevansa jotain vasta sen menetettyään.

Mistäköhän Suomessa ja Euroopassa nopeasti suosiota keränneet katuruokatempaukset ja ruokaosuuskunnat ovat ilmestyneet? Ainakin ne vastaavat tarpeeseen, jonka intialainen kauppias muistaa hyvin mutta länsimaiset kauppaketjut unohtivat kauan sitten.

Edistyneimmissä myymälöissä palvelua nopeutetaan entisestään itsepalvelukassojen keinoin.

Arvostele artikkeli:

7 1 0 0 0

Kommentit (0)

< >

Kommentit

Kommentoidaksesi sinun on ! Jos sinulla ei ole tunnusta, luo sellainen välittömästi.