Taival.la - verkkolehti maailmasta ja matkailusta kiinnostuneille

Oletko ihminen vai asiakas?

Vaihtoaikanani Hollannissa sain oppia että Amsterdam, pohjoisen Venetsia, on kuvankaunis, elävä, nähtävyyksiä vilisevä eurooppalainen kulttuurikaupunki.
Sekä kallis, pinnallinen ja turistikeskeinen.

Siihen on yksinkertainen syy. Kaupungin maine liberaalina bilekeskuksena on luonut kaupunkiin haasteettoman ja kasvottoman hedonismiturismin gheton. Punaisten lyhtyjen alueella tuhannet asiakkaat vaihtuvat joka päivä. Ei ketään kiinnosta, kuka olet. Vai milloin viimeksi sait Damin ydinkeskustassa ulkomaalaisen ystävän spontaanista kanssakäymisestä?

­Ilmapiiriero maakuntakaupungin ja pääkaupungin välillä on valtava: kahvilan tarjoilija ei kysele vointeja tai toivota lykkyä tykö. Vanhankaupungin hostelli kohtelee kolmen hengen seuruettamme tavalla, joka rikkoo kaikki aiemmat paskan palvelun ennätykset. Keskustan upeita kanava-alueita on alistettu irvokkaan mättömatkailun keitaaksi. Safka on kallista, kaduilla tarjotaan huumeita ja sikailu haisee kuin punasilmäisen kanadalaisteinin Enjoint Amsterdam -paita.

Lämmin ilmapiiri on Frank Drebinin sanoin kuin otsonikerros: sitä kaipaa vasta, kun se puuttuu. Pyyteetön, keskusteluun kutsuva kulttuuri elää vahvoina alueilla, joissa turismista ei ole tullut itseisarvoa. Pääkaupunki tuntuu paikalta, jossa on luontevaa vierailla. Kodilta se ei tunnu.

Toki Dameista löytyy viihtyisiä alueita. Mutta aivan rautatieaseman kylkeen juurtunut junttiturismi muistuttaa Delhin Paharganjin ja Kathmandun Freak Streetin kaltaisia reissaajakuplia. Punaisten lyhtyjen alue, josta Amsterdam on kuuluisa, kuuluu Euroopan yliarvostetuimpiin. Siitä on vaikea nauttia, kun on kulkenut sateisia kivikatuja ihmisenä, ei asiakkaana.

Amsterdam on eurooppalainen risteyskaupunki. Se ansaitsee vierailusi, ja sinä kunnioittavan kohtelun. Siis: vältä laumasieluisia tusinamuseoita, likaisia coffee shopeja, krääsäkauppoja sekä Punaisia lyhtyjä ja -silmiä. Kun suuntaat kymmenen korttelia poispäin, löydät taatusti parempia kohteita.

Niin tein minäkin, ja rakastuin Amsterdamiin.

Sikailu haisee kuin punasilmäisen kanadalaisteinin Enjoint Amsterdam -paita.

Arvostele artikkeli:

4 0 0 0 0

Kommentit (2)

  • Profiilikuva
    Henri Tikkanen / Toimitus 4 vuotta sitten

    Tähän on syytä kommentoida, että damin laitamilla sijaitseva massiivinen leirintäalue (varmaankin kaupungin suurin, en nyt enää muista nimeä täydellä varmuudella) on taatusti surkein, varsinkin palvelunsa osalta, jossa olen koskaan vieraillut (ja niitä ei ole aivan vähän)! Minulta mm. yritettiin palvelutiskillä täysin kirkkain silmin kusettaa kahta maksamatonta kahvia lähtiessäni, vaikka en ole eläissäni juonut kuppiakaan kahvia! Maksuvaatimuksesta luovuttiin vasta siinä vaiheessa kun aloin todella hermostua ja sanoin kutsuvani poliisit. Minkäänlaista elettäkään siihen suuntaan ei tullut, että kyseessä saattaisi olla virheellinen lasku, anteeksipyynnöstä nyt puhumattakaan! :/ Tuli hyvin vahvasti sellainen tunne, että kusetusyritys oli täysin tahallinen, eikä todennäköisesti mikään poikkeustapaus. Leirintäalue itse oli 24h-bilettävien teinien täyttämä, todella likainen, surkeilla fasiliteeteilla varustettu (mm. kylmät suihkut, vessassa ei paperia, vaan piti käydä erikseen ostamassa...) ja täysin ylihinnoiteltu.

    Ps. Lähistöllä on myös perusfasiliteeteilla varustettu metsäalue, jossa saa vapaasti leiriytyä maksutta, jos vain luottaa muihin leiriytyjiin. Googlettamalla löytynee lisätietoa.

    Vastaa  
  • Profiilikuva
    Tuulia Saves 4 vuotta sitten

    Jään innolla odottelemaan muita juttuja Amsterdamista, löytyykö puhtaampia rakkaustarinoita?

    Vastaa  
< >

Kommentit

Kommentoidaksesi sinun on ! Jos sinulla ei ole tunnusta, luo sellainen välittömästi.