Taival.la - verkkolehti maailmasta ja matkailusta kiinnostuneille

Vuorokausi vankilassa

Jakub, 26, Tsekki:

Melkein kuolimme kaikki.
 Ajelin ystävieni kanssa kaikessa rauhassa Oaxacan keskustan pikkukatuja, kun eräässä risteyksessä eteen pamautti toinen auto ainakin kahdeksaakymppiä. Itselläni oli kakkonen silmässä, ja vauhtia korkeintaan puolet siitä.

Osuimme nokallamme melko kevyesti auton sivuvilkun kohdalle, mutta toisen kuljettajan vauhdin takia skraidu venyi koko laidan mittaiseksi. Kuljettaja sai pysäytettyä auton vasta sadan metrin päähän.

Risteys toimi tyypilliseen tapaan vetoketjuperiaatteella: uno por uno molemmista suunnista. Kun poliisit saapuivat, neljä silminnäkijää kertoivat, miten kundi veti kuin rallikuski, ja että risteyksessä vuoro oli meidän. Lisäksi mies oli selvästi juonut, ajoi ajokortitta ja vielä vaimo ja tytär kyydissänsä. Kun kävi ilmi, että mies on liittovaltion agentti, tiesin olevani lähtökohtaisesti kusessa. Silminnäkijoiden todistukset sivuutettiin ykskantaan.

Meidät vietiin autoinemme varikolle, missä poliisit täyttivät muutamia pöytäkirjoja ja jättivät – syystä tai toisesta – pakolliset alkoholitestit tekemättä. Soitimme yliopistoni lakimiehelle, joka vakuutti, ettei meille kuinkaan kävisi. Tuntia myöhemmin seisoskelin putkassa rikollisten ympäröimänä. Sain paljon huomiota osakseni, mutten onneksi ymmärtänyt suurinta osaa huutelusta kehnon kielitaitoni vuoksi.

Siinä vaiheessa elättelimme vielä toivoa, että poliisit halusivat vain pelotella minua: laittaa huonosti käyttäytyvän junnun ojennukseen näyttämällä muutamia oikeita rikollisia, niin kuin jenkkien tosi-TV-sarjoissa tehdään.

Poliisit ottivat sormenjälkeni ja jättivat neljäksi tunniksi koppiin. Kun ovi aukeni, he veivät minut toimistoon lukemaan tapaukseni viralliset asiakirjat, joista en ymmärtänyt mitään. Sain hilut ranteisiini, jonka jälkeen kaksi M4-rynnäkkökiväärein varustettua lainvalvojaa saattoivat minut autoon ja kuljettivat sotilassaattueessa kolmen vartin matkan vankilaan.

Valtionhotelli oli nimeltään Ciudad Judicial, vastikään rakennettu valtava kompleksi, joka on päiväsaikaan itse asiassa aika moderni ja viihtyisän näköinen. Vartijat nappasivat parit valokuvat, ottivat taas sormenjälkeni ja heittivät häijyjen vitsien saattelemana selliin murhamiesten, sieppaajien ja narcojen joukkoon. Sama laulu jatkui kaltereiden toisella puolella. Fyysisesti minua ei kukaan vahingoittanut.

Minulla ei ollut aavistustakaan kuinka kävisi. Ystäväni koettivat ratkaista juttua ulkopuolella, mutta sain nähdä heitä vain 4-5 tunnin välein. Sellissä ei ollut kirjaimellisesti mitään, ei edes laveria, jossa istua. Pyysin lehteä luettavakseni, turhaan. Koitin aikani kuluksi iskeä juttua erään sellitoverin kanssa:

“Mitä teit joutuaksesi tänne?”
“Kunhan nyt puukotin yhtä tyyppiä. Entä itse?
“Ajoin kolarin…”

Lopulta tuijottelin seinää, ja mietin, miten hemmetissä tässä näin pääsi käymään. Pilvellä oli kuitenkin hopeareunus: voileivät, joilla meitä aika ajoin ruokittiin, olivat aika maukkaita.

Viruin kaltereiden takana noin vuorokauden. Luoja tietää, kuinka pitkäksi aika olisi venynyt, elleivät ystäväni olisi soittaneet Ranskan konsulaattiin. Tsekin suurlähetystö on näet toisessa osavaltiossa.
Kun konsulille selvisi, ettei kukaan korvaansa lotkauttanut asiani eteen, ja kykin linnassa tyhjän panttina, hän hermostui ja laittoi asioihin vipinää: kahta tuntia myöhemmin pääsin vapaalle jalalle, tosin 600 000 peson, eli yli 30 000 euron takuita vastaan.

Virallisesti onnettomuus kirjattiin syykseni, sillä toinen auto tuli risteykseen oikealta. Lähetystöni selvittää asiaa Oaxacan hallinnon kanssa, mutta joudun yhä ilmoittautumaan kuukausittain vankilaan allekirjoittamaan muutamia papereita uudelleenvangitsemisen uhalla.

Uskon, että todellinen syy vangitsemiseeni oli korruptoituneen poliisin rahanhimo. Pitkin matkaa minulle väitettiin, etta miehen tytär sai onnettomuudessa peruuttamattomia vammoja, mikä oli täyttä roskaa. Pollarit näkivat tilaisuuden lypsää guerolta rahat pois, ja siinä se.

Lähdin vielä samana iltana etelään viettämään rantaelämää ja nauttimaan vapaudestani. Eipä midist.

Piditkö matkatarinasta? Kerro omasi täällä!

Kuljin sotilassaattueessa kolme varttia vankilaan.

Arvostele artikkeli:

3 7 0 0 1

Kommentit (2)

< >

Kommentit

Kommentoidaksesi sinun on ! Jos sinulla ei ole tunnusta, luo sellainen välittömästi.